Havahduin muutama vuosi sitten miettimään oman perheemme ruokatottumuksia. Meillä syntyi valtavat määrät ruokajätettä, vaikka olemme pieni perhe. Ruokahävikki syntyi kuin varkain. Kahvia keitettiin varalta yksi kuppi liikaa ja juomatta jääneet kaadettiin surutta viemäriin, lautaselle oli helppo lastata iso annos ruokaa ja syömättä jääneet oli helppo veitsellä napauttaa roskikseen. Ehkä eniten ruokajätettä syntyi leivästä. Kukaan ei halunnut syödä paahtoleivästä kantapaloja, vähän kovettunut leivänkannikka nyt ei maistu lainkaan yhtä hyvältä kuin tuore leipä. Lopulta avattuja leipäpusseja homehtui laatikkoon ja uusia leipiä kotiin kantaessa vanhat pussit nostettiin surutta roskiin. Meillä ei edes vaivauduttu kierrättämään vaan suoraan sekajätteeseen kaikki.
Aloin pohtimaan asiaa lapsen kautta. Tähänkö haluan opettaa ja kasvattaa oman lapseni? Pennissä on miljoonan alku, sanotaan. Päätin tarttua härkää sarvista ja vähentää perheemme ruokahävikkiä. Olemme olleet kerran viikossa Prismaan-perhe, ja ostoskärrymme on ollut täynnä spontaaneja mielitekoja. Aloimme suunnitella viikon ruokaostokset ja pyrin miettimään jo etukäteen miten voimme jatkojalostaa alkuviikosta tehtyjä ruokia loppuviikkoa kohden. Ostetut leivät laitoin leipälaatikon sijasta pakkaseen ja sieltä leipiä otettiin yksitellen juuri sen verran kuin kerralla syötiin. Edelleen virhearviointeja sattuu, mutta huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Myöskin ruokaostoksiin käytetty rahasumma on pienentynyt. Jipii!
Luonnonvarakeskus Luke kertoo samaa kuin omakohtainen kokemukseni. Suurin ruokahävikin synnyttäjä on kotitaloudet ja ruokahävikkiä Suomessa syntyy 120-160 miljoonaa kiloa. Tämän kun jakaa henkilöä kohden, puhutaan 20-25 kilosta per ihminen. Suurin osa tästä olisi voitu välttää suunnittelemalla ruokaostokset paremmin, valmistamalla ruoka toisin ja säilyttämällä ruoka eri tavoin. Kaikki edellä mainitsemani henkilökohtaiset pienet ja helpot valinnat. Ruuan tuottaminen kuormittaa aina luontoa ja joka vaiheessa tuhlaileva toimintatapa kasvattaa ilmastonmuutosta entisestään.
Kokonaan emme tule ruokahävikistä pääsemään eroon, mutta sen määrään voimme jokainen vaikuttaa. Lisäksi jokaisen olisi syytä pohtia kuinka palauttaa ruoka ja mahdolliset ruuanvalmistuksesta syntyvät biojätteet takaisin ruuan kiertokulkuun. Meidän perheessä tämä tarkoittaa esimerkiksi biojäteastian käyttöönottoa. Yhdessä voimme kaikki vaikuttaa siihen minkälaisessa maailmassa elämme ja toimimalla jokainen vastuullisesti saamme aikaan ison muutoksen.
Tämä tilanne on johtanut siihen, että tunnistan itsessäni pienen saarnamiehen (tai -naisen...) syntyneen. Kierrättäminen ja ruuan arvostus on kasvanut entisestään. Haluan ostoksillani suosia luomua ja vastuullisesti tuotettua lähiruokaa ja haluan opettaa lapseni myös tähän. Suomessa meillä on kuluttajina helppo tehdä eettisesti oikeita valintoja ja tukea ruuan kiertokulun tavoitteita ruokahävikin pienentämiseksi. Meidän perheen uusi slogan onkin "stoppi tuhlailulle!"
t. Hanna
Aloin pohtimaan asiaa lapsen kautta. Tähänkö haluan opettaa ja kasvattaa oman lapseni? Pennissä on miljoonan alku, sanotaan. Päätin tarttua härkää sarvista ja vähentää perheemme ruokahävikkiä. Olemme olleet kerran viikossa Prismaan-perhe, ja ostoskärrymme on ollut täynnä spontaaneja mielitekoja. Aloimme suunnitella viikon ruokaostokset ja pyrin miettimään jo etukäteen miten voimme jatkojalostaa alkuviikosta tehtyjä ruokia loppuviikkoa kohden. Ostetut leivät laitoin leipälaatikon sijasta pakkaseen ja sieltä leipiä otettiin yksitellen juuri sen verran kuin kerralla syötiin. Edelleen virhearviointeja sattuu, mutta huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Myöskin ruokaostoksiin käytetty rahasumma on pienentynyt. Jipii!
Luonnonvarakeskus Luke kertoo samaa kuin omakohtainen kokemukseni. Suurin ruokahävikin synnyttäjä on kotitaloudet ja ruokahävikkiä Suomessa syntyy 120-160 miljoonaa kiloa. Tämän kun jakaa henkilöä kohden, puhutaan 20-25 kilosta per ihminen. Suurin osa tästä olisi voitu välttää suunnittelemalla ruokaostokset paremmin, valmistamalla ruoka toisin ja säilyttämällä ruoka eri tavoin. Kaikki edellä mainitsemani henkilökohtaiset pienet ja helpot valinnat. Ruuan tuottaminen kuormittaa aina luontoa ja joka vaiheessa tuhlaileva toimintatapa kasvattaa ilmastonmuutosta entisestään.
Kokonaan emme tule ruokahävikistä pääsemään eroon, mutta sen määrään voimme jokainen vaikuttaa. Lisäksi jokaisen olisi syytä pohtia kuinka palauttaa ruoka ja mahdolliset ruuanvalmistuksesta syntyvät biojätteet takaisin ruuan kiertokulkuun. Meidän perheessä tämä tarkoittaa esimerkiksi biojäteastian käyttöönottoa. Yhdessä voimme kaikki vaikuttaa siihen minkälaisessa maailmassa elämme ja toimimalla jokainen vastuullisesti saamme aikaan ison muutoksen.
Tämä tilanne on johtanut siihen, että tunnistan itsessäni pienen saarnamiehen (tai -naisen...) syntyneen. Kierrättäminen ja ruuan arvostus on kasvanut entisestään. Haluan ostoksillani suosia luomua ja vastuullisesti tuotettua lähiruokaa ja haluan opettaa lapseni myös tähän. Suomessa meillä on kuluttajina helppo tehdä eettisesti oikeita valintoja ja tukea ruuan kiertokulun tavoitteita ruokahävikin pienentämiseksi. Meidän perheen uusi slogan onkin "stoppi tuhlailulle!"
t. Hanna
Kommentit
Lähetä kommentti