Luin lehdestä (Yhteishyvä 5/2018) mielenkiintoisen kirjoituksen missä listattiin neljä hyvää syytä ostaa laputettu tuote ruokakaupasta. Lehden mukaan S-ryhmän ruokakaupoissa näitä punaisella laputettuja tuotteita myydään vuosittain 50 miljoonaa kappaletta, joten ei puhuta mistään pienestä määrästä.
Neljä listattua syytä olivat edullisuus, monipuolisuus, kokeilu sekä hävikkitalkoot.
Tuotteet laputetaan ensin -30 % ja iltaisin alennusta kasvatetaan -60 prosenttiin. Aika hyvä säästö perheen ruokamenoihin kun vain tarjoushaukkana metsästää itselleen sopivat tuotteet! Tuotteiden parasta ennen päiväys ei ole sama asia kuin viimeinen käyttöpäivä. Lukiessa välillä joitan some-pläjäyksiä tulee huoli onko ihminen todella niin vieraantunut luonnosta, että ei osaa erottaa milloin tuote on käyttökelvoton ja milloin taas ei? Esimerkiksi hapanmaitotuotteet säilyvät pitkäänkin parasta ennen päiväyksen jälkeen. Jos ei ole aivan varma, kannattaa maistaa ja haistaa ennen tuotteen poisheittämistä.
Monipuolisuudella tarkoitettiin sitä että samalla rahalla saa kerättyä ostoskoriin enemmän eri tuotteita, tai ylipäänsä ostoskorin jopa 60 prosenttia edullisemmin. Tässäkin kannattaa pitää järki päässä. Ei kannata muina Sulo Vileneinä hamstrata enempää kuin tarvitsee.
Jutussa kerrottiin kuinka alennuslappuja löytyy kaikista elintarvikeryhmistä lukuunottamatta hedelmiä ja vihanneksia. Jutussa innostettiin kokeilemaan uusia tuotteita tai kokonaan uusia tuoteryhmiä jos huomaa jotain itselleen aiemmin vierasta tuotetta laputettuna. Samalla muistutettiin että elintarvikkeita toivotaan ostettavan vain tarpeeseen, eikä tarkoitus ole siirtää hävikkiä kaupoista kotiin.
Viimeinen aihe oli mielestäni tärkein, hävikkitalkoot. Kaupoille punaiset laput ovat tärkeä keino ennaltaehkäistä hävikkiä. Myymälöissä laputetut tuotteet näkyvät merkittävästi siinä, että biojäteastioita tarvitaan entistä vähemmän.
Tunnustan olevani se ihminen joka etupäässä hamuaa pisintä mahdollista päiväystä ruokatuotteita etsiessään. Perustelen tätä asiaa itselleni sillä, että ostan näin arjen liukumavaraa valitsemalla tuotteen mahdollisimman pitkällä käyttöajalla. Jos en jostain syystä tänään jaksaisikaan tehdä suunnittelemaani ruokaa, voin aivan huoletta siirtää ruuan valmistusta myöhempään tulevaisuuteen. Tämä on aivan kosminen itsepetos! Lapsiperheessä ruokaa kuluu joka päivä, halusi tai ei. Aiemmin nappasin laputetun tuotteen ostoskärryyni vain jos tiesin käyttäväni tuotteen samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Ajatus on älytön, sillä oman jääkaappini uumeniin on aikojen saatossa unohtunut kotiavaimista lihapakkauksiin kaikki siltä väliltä. En pelkää käyttää parasta ennen-tuotteita ruuanlaitossa, mutta silti välttelen tilannetta että niitä syntyy omassa keittiössä. Miksi en siis säästäisi muutenkin kalliissa ruokamenoissa ostamalla edullisempia tuotteita? Etenkin kun ostan niitä joka tapauksessa.
Lisäksi kannustan kaikkia penninvenyttäjiä ja tarjoushaukkoja tutkimaan sisintään pervorehellisesti. Onko järkeä ostaa suurinta pakkauskokoa pienemmän kilohinnan toivossa, jos pakkauksesta sitten jää osa käyttämättä sen takia että osa ennättää mennä käyttökelvottomaksi ennen tuotteen loppua? Näin toimimalla ei todellakaan aina saavuta säästöä ja ruuan kiertotaloutta ajatellen tilanne on kestämätön. Hillitään jokainen omaa kulutusta sen verran, että ostetaan ruokaa vain omaan tarpeeseen.
t. Hanna
Neljä listattua syytä olivat edullisuus, monipuolisuus, kokeilu sekä hävikkitalkoot.
Tuotteet laputetaan ensin -30 % ja iltaisin alennusta kasvatetaan -60 prosenttiin. Aika hyvä säästö perheen ruokamenoihin kun vain tarjoushaukkana metsästää itselleen sopivat tuotteet! Tuotteiden parasta ennen päiväys ei ole sama asia kuin viimeinen käyttöpäivä. Lukiessa välillä joitan some-pläjäyksiä tulee huoli onko ihminen todella niin vieraantunut luonnosta, että ei osaa erottaa milloin tuote on käyttökelvoton ja milloin taas ei? Esimerkiksi hapanmaitotuotteet säilyvät pitkäänkin parasta ennen päiväyksen jälkeen. Jos ei ole aivan varma, kannattaa maistaa ja haistaa ennen tuotteen poisheittämistä.
Monipuolisuudella tarkoitettiin sitä että samalla rahalla saa kerättyä ostoskoriin enemmän eri tuotteita, tai ylipäänsä ostoskorin jopa 60 prosenttia edullisemmin. Tässäkin kannattaa pitää järki päässä. Ei kannata muina Sulo Vileneinä hamstrata enempää kuin tarvitsee.
Jutussa kerrottiin kuinka alennuslappuja löytyy kaikista elintarvikeryhmistä lukuunottamatta hedelmiä ja vihanneksia. Jutussa innostettiin kokeilemaan uusia tuotteita tai kokonaan uusia tuoteryhmiä jos huomaa jotain itselleen aiemmin vierasta tuotetta laputettuna. Samalla muistutettiin että elintarvikkeita toivotaan ostettavan vain tarpeeseen, eikä tarkoitus ole siirtää hävikkiä kaupoista kotiin.
Viimeinen aihe oli mielestäni tärkein, hävikkitalkoot. Kaupoille punaiset laput ovat tärkeä keino ennaltaehkäistä hävikkiä. Myymälöissä laputetut tuotteet näkyvät merkittävästi siinä, että biojäteastioita tarvitaan entistä vähemmän.
Tunnustan olevani se ihminen joka etupäässä hamuaa pisintä mahdollista päiväystä ruokatuotteita etsiessään. Perustelen tätä asiaa itselleni sillä, että ostan näin arjen liukumavaraa valitsemalla tuotteen mahdollisimman pitkällä käyttöajalla. Jos en jostain syystä tänään jaksaisikaan tehdä suunnittelemaani ruokaa, voin aivan huoletta siirtää ruuan valmistusta myöhempään tulevaisuuteen. Tämä on aivan kosminen itsepetos! Lapsiperheessä ruokaa kuluu joka päivä, halusi tai ei. Aiemmin nappasin laputetun tuotteen ostoskärryyni vain jos tiesin käyttäväni tuotteen samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Ajatus on älytön, sillä oman jääkaappini uumeniin on aikojen saatossa unohtunut kotiavaimista lihapakkauksiin kaikki siltä väliltä. En pelkää käyttää parasta ennen-tuotteita ruuanlaitossa, mutta silti välttelen tilannetta että niitä syntyy omassa keittiössä. Miksi en siis säästäisi muutenkin kalliissa ruokamenoissa ostamalla edullisempia tuotteita? Etenkin kun ostan niitä joka tapauksessa.
Lisäksi kannustan kaikkia penninvenyttäjiä ja tarjoushaukkoja tutkimaan sisintään pervorehellisesti. Onko järkeä ostaa suurinta pakkauskokoa pienemmän kilohinnan toivossa, jos pakkauksesta sitten jää osa käyttämättä sen takia että osa ennättää mennä käyttökelvottomaksi ennen tuotteen loppua? Näin toimimalla ei todellakaan aina saavuta säästöä ja ruuan kiertotaloutta ajatellen tilanne on kestämätön. Hillitään jokainen omaa kulutusta sen verran, että ostetaan ruokaa vain omaan tarpeeseen.
t. Hanna
Pystyin hyvin samaistumaan kirjoitukseesi. Lopetit sen myös hyvin - Hillitään jokainen omaa kulutusta sen verran, että ostetaan vain tarpeeseen. Tämä fraasi olisi avain toimivaan kiertotalouteen, uskoakseni.
VastaaPoista